Loppi-Seura on tehnyt jo seitsemänkymmentä vuotta kotiseututyötä. Lopen päivänä, sunnuntaina 2.8.2020, oli aika juhlia seuran pyöreitä vuosia. Seuran vaiheita Lopen kesäteatterin tiloissa pidetyssä juhlassa katselmoi varapuheenjohtaja ja pitäjänneuvos Antti Koskimäki, Loppi-Seuran puheenjohtaja Eeva Saharin viedessä tervehdyspuheessaan juhlaväen kotiseututyön juurille, aikaan ennen Loppi-Seuraa.

“Harva paikka Suomessa kärsii sellaisesta kykenevän väen puutteesta kuin Loppi.” Ote Magnus Wilhelm von Törnen Kuvaus Lopen pitäjästä -kirjasta (vuodelta 1799)

Eeva Saharin mukaan kotiseututyön juuret Lopella ulottuvat Kormun kartanon Magnus Wilhelm von Törnen Kuvaus Lopen pitäjästä -kirjaan. Kirjan ilmestymisen aikoihin, vuonna 1799, Lopen väkiluku oli 2500. Muita kotiseututyön varhaisempiin vaiheisiin liittyviä julkaisuja ja tallenteita ovat tehneet muun muassa Julius Ailio, Juho Tuori ja August Toivonen.

-Loppi Seura perustettiin vuonna 1950, aikana, jolloin sodan kovista koettelemuksista oltiin jollain tavoin selviydy. Lopen asukasluku oli noussut karjalaisten siirtolaisten ansiosta 9 000 henkeen. Ihmiset toimivat voimakkaasti yhteisissä harrastuksissa ja pyrkimyksissä, Eeva Sahari sanoi.

“Kaikki valveutuneet loppelaiset: säätyyn, arvoon, varallisuuteen ja puolueeseen katsomatta, tulkaa Nuijan talolle perjantai-iltana Loppi-Seuraa perustamaan!” T. J. M. Saloranta 26.7.1950, Lopen Lehti

T.J.M. Salorannan kutsusta Nuijan talolle saapui kaksitoista ihmistä ja Loppi-Seura ry perustettiin 28. heinäkuuta 1950. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Urho Havumäki. Alusta lähtien seuran päämääränä oli kotiseutumuseon hankinta ja esineistön keruu aloitettiinkin Antti Koskimäen mukaan heti seuran ensitöinä. Lukkarin Puustellin Loppi-Seura osti 29.3.1953. Museorakennuksen hinta oli 200 000 silloista markkaa (nykyrahassa 6800 euroa), ja se maksettiin kokonaan lainarahalla.

Museo ja Lopen päivä

Yhä tänäkin päivänä 70-vuotiaan Loppi-Seuran ydintoimintoja kotiseutumuseon ylläpitäminen ja Lopen päivän vietto kerran vuodessa. Museotoimintaan liittyvät olennaisesti myös esineiden luottelointi, museo-opastukset, näyttelyt ja työnäytökset. Lopen päivän juhlassa ovat esiintyneet monet paikkakunnan ja lähiseutujen kyvyt. Museossa vierailee vuosittain satoja kävijöitä, mihin Koskimäki kertoi seuran olevan erittäin tyytyväinen.

Lopen seurakunta kuuluu Loppi-Seuran merkittäviin yhteistyökumppaneihin. Puheenvuorossaan Antti Koskimäki kiittelikin hyvin sujunutta yhteistyötä Lopen vanhan kirkon mäellä. Samalla hän kertoi 1990-luvun olleen aikaa, jolloin kirkon mäen ympäristöä hoidettiin.

-Puusto alkoi olla vaaraksi rakennukselle. Puita poistettiin paljon ja silloin rankka toimi on todettu hyväksi. Suunnitelman laati Kaija Uusitalo, seuran puheenjohtajia hänkin, Koskimäki muisteli.

Patsaita Lopen merkkihenkilöille

Yksi Loppi-Seuran suurista hankinnoista oli patsas senaattori Yrjö-Sakari Yrjö-Koskiselle.

Loppi-Seuran suuri hankinta oli myös senaattori Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen patsas, joka paljastettiin satamäärin ihmisiä koonneessa Lopen päivän juhlassa 26.8.1962. Patsaan hankintahinta nykyrahassa oli noin 17 200 euroa, ja senkin hankintaan seura haki lainarahoitusta vaikkakin hankintaan saatiin myös sponsorointiapua. Lopelta löytyvät muistomerkit myös Sakari Pälsille ja Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulalle.

Kylät ja myllyt kirjoihin ja kansiin

Kirjojakin mahtuu seuran historian. Niitä on tehty joko seurana tai seuran jäsenten kirjoittamina.1990-luku oli kyläkirjojen kirjoittamisen aikaa ja lähes joka Lopen kylä sai tuolloin oman kirjansa. Kirjojen tekemisen merkittäväksi innostajaksi ja ohjaajaksi Antti Koskimäki mainitsi Lopen Opiston. Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Ahti Gåpå kirjoitti kaksi kirjaa Sajaniemestä. Hän keräsi yksiin kansiin myös kaikki Lopen myllyt tietoineen.

-Kymmenen vuotta sitten ilmestyi kirja Lopen naisen kansallispuvun synnystä, Maija-Stiinalta Lopen naiselle. Loppeen kuuluva asia, peruna sai kirjan Idusta alkaen vuonna 2016, jolloin kirjasta ilmestyi toinen painos, Koskimäki kertoi.

Lopen Joulu tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 ja lehden ensimmäiset viisi numeroa toteutti Loppi-Seura. Kotiseutulukemistona toimiva joululehti oli osa seuran varainhankintaa, jolla on maksettu pois muun muassa seuran hankinnoista syntyneitä lainoja.

Omaa kansallispukuaan loppilaiset saivat odotella viitisenkymmentä vuotta, sillä ensimmäisen kerran asia oli Koskimäen mukaan esillä jo vuonna 1953. Seuraavan kerran Koskimäen sanoin “asiaa päätettiin kiirehtiä” vuonna 1959. Tästäkin vuosia vielä vierähti, mutta lopulta Lopen naisen puvun toteutti artenomiksi opiskeleva Minna Koskinen. Puku valmistui vuonna 2002.

Suviehtoon hautausmaakävelyt Loppi-Seura toteuttaa yhteistyössä Lopen seurakunnan kanssa. Tietopuolen hautausmaakävelyä varten koostavat Antti Koskimäki ja Kalevi Nevanpää. Kävelyjen parasta antia ovat kuitenkin ihmisten omat kertomukset ja muistelot teeman aiheena olevista henkilöistä. Kuva vuodelta 2015.

Yksi seuran suosituimmista tilaisuuksista vuosi toisensa jälkeen on ollut Suviehtoon hautausmaakävelyt, jotka se on toteuttanut yhteistyössä Lopen seurakunnan kanssa. Joka vuosi Loppi-Seura yhteistyötahoineen valitsee suurta arvostusta nauttivan Lopen uupuneen. Toimintavuosiensa aikana Loppi-Seura on ollut aktiivinen myös kaavoituksien ja tiesuunnitelmien kanssa.

Vuonna 2017 Lopen Uupuneiden puistoon istutettiin kaksi uutta puuta, kun Lopen Kunniauupunut, talvi- ja jatkosodan veteraani
Aimo Pekkala istutti puistoon Suomi 100-vuotta juhlavuoden merkeissä Tulevaisuuden kuusen, ja vuoden 2016 Lopen Uupuneeksi valittu Uolevi Nurmi istutti oman puunsa eli pihdan. Kuvassa mukana myös monia muita vuosien varrella Lopen Uupunut -arvonimen saaneita.

Yhdeksi viime vuosikymmenen huippukohdaksi Antti Koskimäki nimesi Lopen purpurin esittämisen vuonna 2017. Ensin purpuri koettiin Lopen päivän juhlassa kesällä ja toisen kerran sillä juhlistettiin 100-vuotiasta Suomen Lopen itsenäisyyspäivän juhlassa.

Antti Koskimäki päätti katsauksensa Loppi-Seuran vaiheista vuoteen 2017, jolloin uudelleen esitettiin – ensin Lopen päivänä ja toisen kerran vielä itsenäisyyspäivänä – viimeksi vuonna 1934 Patojan häissä soitettu Lopen purpuri.

-Purpuri soitettiin viimeisen kerran Patojan häissä vuonna 1934. Soittajista yksi oli viulua soittava tehtailija Ilmari Lapinleimu. Hän tallensi purpurin osat soittaen ne vuonna 1962 magnetofoninauhalle. Tuo nauha löytyi aikojen kuluttua kuuntelukelpoisena hänen kotitalostaan ja yhteistyö Lapinleimun suvun kanssa alkoi. Jukka-Pekka Ruuskanen teki nuotit ja kokosi soittajat. Marjatta Karjalainen selvitti, kuinka purpuria tanssittiin ja harjoitti joukon sen tekemään, Koskimäki taustoitti Lopen purpurin syntyä.

Artikkelikuva: Antti Koskimäki kiitteli vuosien varrella olleesta hyvästä yhteistyöstä muun muassa Lopen seurakuntaa ja Lopen kuntaa. Erityiskiitokset kukkien kera sai kulttuuri- ja vapaa-aikapäällikkö sekä Loppi-Seuran sihteeri Tuula Pirinen. Kukat hänelle ojensi Eeva Sahari.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän